Ideoita & vinkkejä hoitotarinoihin



Sen sijaan, että vain listaisit tekemiäsi asioita, keskity kuvailemaan tunteitasi, ajatuksiasi ja aistimuksiasi, ympäristöä jne. Joskus myös epäoleelliset asiat voivat luoda kertomukseen tunnelmaa. Tuliko radiosta hyvä biisi kun olit siivoamassa karsinaa? Hyräilitkö lempikipalettasi harjatessasi hoitsuasi?

Säätiloja ja niiden muutoksia (helle, tihku, kaatosade, lumipyry, myrsky, ukonilma, kova tuuli, lumimyräkkä, raekuuro, sumu) voi huomioida tarinoissa ja niistä voi saada inspiraation aiheita. Alkoiko kesken maastoreissun sataa kaatamalla tai kesken estetunnin salamoida? Yllättikö raekuuro? Monesti hevosetkin käyttäytyvät ihan eri tavalla, jos on 30 astetta hellettä tai kenties pakkasta ja lumisadetta...

Ihmissuhteita ja sosiaalista elämää voi hyödyntää myös tarinoissa. Ihastumiset, 'välirikot', ystävystymiset ym. kuuluvat myös tallielämään. Ja positiivisten tunteiden ja hetkien lisäksi myös talliarkeen mahtuu tottakai kateutta (toimiiko kaverillasi paremmin hoitohevosensa kanssa kuin sinulla tai saako joku toinen oman hoitsusi toimimaan tunnilla sinua paremmin?), mustasukkaisuutta (yrittääkö kaverisi omia hoitohevosesi tai ihastuksesi?) ja pieniä riitoja. Tarinoissa on sallittua käyttää talin henkilökuntaa ja tallin ulkopuolista, kuvitteellista väkeä (naapureita, kirjoittajan omia sukulaisia, jotka ehkä tulevat mukaan tallille jne.)

Kaikki ei aina voi sujua hyvin, pakostakin joskus tulee myös epäonnistumisia. Tuntuuko, ettei hoitohevosesi kanssa oikein synkkaa? Miten voisit parantaa teidän yhteistyötänne? Oliko sinulla tai hevosella huono päivä? Pahoititko mielesi jonkun kommentista tai käytöksestä? Tai oliko kenties jollakin toisella tallilaisella huono päivä?

Joskus tallilla toki käy vahinkoja, eikä onnettomuuksiltakaan aina voi välttyä. Hevosen selästä tippuminen ja nilkkansa nyrjäyttäminen, hevosen kaatuminen, pienet haaverit ym. ovat kuitenkin tallin arkeen kuuluvia asioita. Hevosille voi joskus tulla naarmuja tai ne voivat jopa sairastua (lievään) ähkyyn tai alkaa ontua. Toki hevoset myös välillä karkaavat. Älä kuitenkaan kehittele isoja onnettomuuksia tai muuta vastaavaa.

Tarinoissa tulisi huomioida ja kunnioittaa hevosten luonnekuvausta. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että hevosetkin ovat omia persooniansa ja kuten ihmisillä, myös hevosilla on joskus parempia ja huonompiä päiviä. Joskus se tuttu hevonen voikin käyttäytyä vähän yllättävällä tavalla...

Mielikuvitusta saa ja pitää käyttää. Joskus tavallisen tallipäivän sijaan voikin tapahtua jotakin epätavanomaista, jopa mysteeristä. Näkyikö metsässä jotakin epäilyttävää? Löysitkö tallin takaa jotakin kummallista? Mielikuvituksellisuus on hyvästä, mutta rajansa silti kaikella. Muista pitää jonkinmoinen realistisuus mukana, tallin pihaan tuskin laskeutuu avaruusalusta, eikä joku poneista varmasti muutu pinkiksi yhtenä yönä. ;)

Mitä tulee tekstin kieliopilliseen ja tyylilliseen sisältöön ja oikeinkirjoitukseen, niin niistäkin voisin sanoa muutaman sanasen. Kappalejaot selkeyttävät kertomusta ja tekevät tekstistä helppolukuisemman, joten käytäthän niitä. Muista myös isot alkukirjaimet, erisnimet isolla, välimerkit ym.

Päätä, kirjoitatko tarinan "minä"-muodossa vai "hän"-muodossa. Voit käyttää kumpaa tahansa muotoa, mutta älä vaihda sitä kesken tarinan. Toki voit vaihtelun vuoksi joskus kirjoittaa tarinan vaikkapa hoitohevosesi tai tallikissan näkökulmasta! Selkeintä on käyttää kirjakieltä, mutta varsinkin puheenvuoroissa kannattaa hyödyntää puhekieltä ja murteitakin.

Tekstin luettavuuteen vaikuttaa myös tekstin sujuvuus. Vältä töksähteleviä lauseita; usein lyhyet lauseet ovat töksähteleviä. Toisaalta liian pitkät lauseet taas vaikeuttavat lukemista. Vältä myös liikaa sanatoistoa. "Lilli seisoi tarhan portilla. Lilli hirnahti minulle odottavasti lähestyessäni sitä. Laitoin Lillille riimun ja sitten vein Lillin talliin". Lilli-sanan tilalla voi käyttää jotakin muita kuvaavia sanoja, kuten hevonen, tamma, se, neiti...

Kuvan © Matilda Andersson, http://mphotograph.se