Marraskuinen viikonloppuleiri

<- Takaisin talliin

Tallin hoitajille avoin viikonloppuleiri järjestetään 22.-24.11.2013. Pimeästä vuodenajasta huolimatta luvassa on kaikenlaista hauskaa ohjelmaa, joten varaa ihmeessä paikkasi nyt; osallistujia otetaan max. 3. Leiriläiset majoittuvat tallin pihapiirissä sijaitsevaan leiritaloon.

Leirille voi osallistua sähköpostitse otsikolla "Marraskuun viikonloppuleiri". Osallistumismaksu suoritetaan kirjoittamalla tarina tallipäiväkirjaan yhdestä päivästä. Tarinan pituus ja tyyli vapaa. Myös kuvasuoritus hyväksytään. Suorituksen tulee olla lähetetty sähköpostiini viimeistään 30.11.2013!


Leirin ohjelma
Perjantai
11.00 mennessä saapuminen
11.30 Lounas (lohikeittoa kera ruisleivän)
13.00-14.00 Ratsastustunti (koulutunti, aiheena temponvaihdokset ravissa)
17.30 Päivällinen (lihapullia ja perunamuusia)
18.00-19.00 Ratsastustunti (vaihdetaan ratsuja, mennään ilman satulaa)
20.30 Iltapala
22.00 Hiljaisuus, nukkumaan

Sunnuntai
08.00 Herätys
08.30 Aamupala
10.00 --> Leirikilpailut (omilla hoitohevosilla, este-/tehtävärata -- tulokset arvotaan)
13.00 Kotiinlähtökahvittelut
Lauantai
08.00 Herätys (halukkaat aamuvirkut voivat osallistua aamutallin tekoon jo klo 07.30)
08.30 Aamupala (kaurapuuroa maidolla ja voisilmällä tai leipää)
10.00-11.00 Ratsastustunti (maastoon omilla hoitsuilla)
11.30 Lounas (hernesoppaa)
16.00-17.00 Ratsastustunti (vaihdetaan ratsuja, puomi-/estetunti)
17.30 Päivällinen (makaronilaatikkoa)
19.00 Ajoretki Tripillä, Miika vie kaikki vuorotellen pienen lenkin - halukkaat saavat kokeilla ohjastaa itse
20.30 Iltapala
22.00 Hiljaisuus, nukkumaan

--> Leirin tuntilistat


Osallistujat    (3/3 osallistujaa)

Elsa Kannila Leirihoitsu: Osku Suorituspäivä: Perjantai Osallistumismaksu
Ruua Ketola Leirihoitsu: Alma Suorituspäivä: Lauantai Osallistumismaksu
Aava Kiviniemi Leirihoitsu: Romppu Suorituspäivä: Sunnuntai Osallistumismaksu



Leiripäiväkirja

Perjantai 22.11.

Perjantaina loikkaan autosta tasan kello yksitoista reikä reikä. Juoksen tallia kohti kaulahuivi liehuen ja pipon tupsu hyppien kunnes muksahdan pyllylleni. Ja eikun ylös ja takaisin juoksuun. Olen jo myöhässä!

Päästyäni toimistolle istahdan pöydän ääreen Ruuan ja Aavan väliin. Tunnen kuinka kankkuani pistelee, taisi tulla mustelma kaatumisen seurauksena. -Jes hyvä Elsa, täydellinen ajoitus, Riia naurahtaa pöydän toiselta puolelta ja plaraa paperipinoa kädessään. -Elikkä. Kivaa kun olette tulleet leireilemään, katsotaan miten tämä viikonloppu tästä lähtee sujumaan. Lumisateista säätä on luvattu, muistakaa pukea lämpimästi päälle, Riia jatkaa ja kuuluttaa sitten, että minä hoitaisin nyt Oskua, Aava Romppua ja Ruua Almaa. -Apua sen selkähän meneee mäsäks! huolestun ja luon Riiaan kysyvän katseen. -Höpö höpö, hän vastaa ja kertaa sitten viikonlopun aikatauluja.

Viikonloppu alkaa hyvissä merkeissä. Jaamme lounaspöydän ääressä viikon kuulumiset ja ryntäämme sitten innoissamme hakemaan hevosia tarhoilta. -Joo vois kans alkaa jo ostella joululahjoja. Mitä te toivotte? Mä haluisin villasukkia ja kameraan objektiivin, mä juttelen muille ja yritän samalla noukkia Osku-ponia tarhasta. -Mihis sä nyt painelet? hermostun kun poni pinkaisee karkuun juuri kun olen saamassa sille riimun päähän.

Ensimmäiselle ratsastustunnille valmistaudun huolellisesti. Harjaan Oskun ja varustan oikein huolella ja hartaasti ja pukeudun sitten itse lämpimästi. Ratsastustunnilla teemme temponvaihteluita ja lumisade piiskaa jokaisen kasvoja julmetulla voimalla. Osku on puolet ajasta ihan kelpo koni, mutta tuntiin mahtuu myös jöröilyä. Oskun lempparikikka tuntuu olevan paikallaan hyöriminen ja krooninen laiskottelu.

Olen kuluttanut niin paljon energiaa kiukuttelevan pikkuponin kanssa, että syön päivällisellä kuin hevonen. -Montako lihapullaa Elsa on jo ahminu? Ruua naureskelee jossain vaiheessa, mutta en pysty vastaamaan sillä suuni on täpötäynnä herkkuruokaani.

Kuudelta alkaa seuraava ratsastustunti. Tälle tunnille Riia on valinnut minulle Jaxin. Hieno ylväs Jaxi. Ruua ratsastaa Rompulla ja Aava Wellulla. Kun hääräämme alkukaarrossa hevostemme kanssa, alkaa sataa lunta. Hiutaleet leijailevat nenänpäihimme, hevosten jouhiin ja kentän hiekalle. -Lunta lunta lunta! Aava hihkuu ja hypähtää ponin selkään. Jaxi hämmästyy Aavan riemusta ja ottaa muutaman ristiaskeleen. Tämän seurauksena menetän tasapainoni ja liusun maahan. -Riia tuu uudestaan punttaamaan! naureskelen ja saan opettajamme pyörittelemään päätään. -Pysykää sitten selässä kahelit, en aio kokoaikaa teitä nostella takasin kyytiin! se moittii ja kiskoo pipoaan korvien suojaksi.

Tunnilla on mukavaa. Tasapainoilemme kädet sivuilla ja mutkittelemme hurjasti. Putoamisilta emme välty. Wellu kippaa Aavan kolme kertaa maankamaralle, Ruua pysyy selässä (Rompun selässä nyt pysyy kuka tahansa!). Jaxilla on tohelopäivä, eikä se oikein millään jaksaisi kulkea rennosti eteenpäin. Tuulenpuuskat saavat sen sinkoamaan koivet solmussa sinne tänne, jonka vuoksi liusun selästä vähän väliä. Riia ei meitä suostu selkään nakkelemaan, joten saamme kivuta itse selkään takaisin. Mutta voi miten hauskaa meillä olikaan!

Ratsastustunnin jälkeen hoidamme hevoset pois ja siistimme tallia. Puoli yhdeksältä tärisen kuuman kaakaomukin äärellä ja kiskon villasukat jalkaan. Kylmähän tuolla ulkona tuli! Iltamme päättyy hampaidenpesuun ja pian kaikki kolme siirtyvät omiin makuupusseihin chattailemaan kännyköillä kavereille. En malta odottaa huomista!

-Elsa


Lauantai 23.11.

Aamuherätykset ovat olleet aina vaikeita, mutta tänään olin yllättävän pirteällä päällä, vaikka edellinen yö olikin mennyt kahden muun leiriläisen kanssa juoruillessa. Asiaa riitti ja oli kiva tutustua kunnolla muihin tallilaisiin, sain kaksi uutta kaveria tallille ja toivottavasti myös vapaa-ajalle! Lontustin silmät ristissä aamupalalle ja nautin rauhassa aamupuuroni, jonka jälkeen menin pukemaan tallivaatteet päälle. Aamupalapöydässä riitti juttelun aihetta tulevasta maastoretkestä, sillä kaikki kolme olimme innoissamme rentouttavasta metsälenkistä. Minua jännitti ensimmäinen ratsastuskerta Almalla, mutten antanut sen häiritä, vaan suuntasin kamppeineni talliin harjailemaan tammaa. Elsa ja Aava tulivat hieman myöhemmin perässä ja hoidimme ratsumme ripeästi kuntoon.

Alma oli hyvin tammamaisella päällä, mutta en pelästynyt, sillä olin ennenkin hoitanut sen kaltaisia "prinsessoja". Poni pisti vastaan välillä, aivan kuin se yrittäisi angstata minulle aamuheräämistään. Napakasti komensin sitä välillä ja jatkoin kuitenkin harjaamista ja varustamista sen napinasta huolimatta. Pian olinkin jo ohjat kädessä seisomassa tallin pihassa, odotellessani, että Aava ja Elsakin olisivat valmiita hoitsujensa kanssa. "Noniin tytöt, nyt lähdetään!" Riia huikkasi oman ratsunsa selästä ja minä käskystä loikkasin Alman selkään ja pyysin tammaa kävelemään.

Lähdimme Pikkiksen lähimetsään, jossa olin talutellut Kossua aiemmin. Kuljin jonon perällä ihaillen maisemia ja annoin Alman mennä hyvin löysillä ohjilla, sillä tamma kulki rennon reippaasti eteenpäin. Pitkien alkukäyntien jälkeen lähdimme ravaamaan eteenpäin metsätietä ja yllätyin pienen tamman hyvistä askeleista. Alma säpsähteli vähän väliä, ei se viemään lähtenyt, mutta puskissa taisi olla jotain pieniä vihreitä miehiä, kun se kyttäili koko ravipätkän ajan tien penkoille ja teki yhden sivuloikankin. Pysyin rauhallisena ja jatkoin menoa, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Riia höpötti jonon edessä tallista ja omista muistelmistaan näissä maisemissa. Yritin kuunnella, mutta rehellinen ollakseni, aikani meni vain tamman rauhoitteluun ja aisoissa pitämiseen. Välillä piti jarrutella, sillä Osku päätti heittäytyä laiskaksi ja Elsalla olikin töitä pitää se koko ajan liikkeessä. Romppu kulki rennosti eteenpäin välittämättä Alman säikkyilyistä tai Oskun laiskottelusta, se ei ilmeisesti kiinnostunut meistä muista ollenkaan, vaan nautti maisemista, kuten ratsastajansakin. Kotiinpäin tullessamme laukattiin pitkä pätkä ja siitä ponit innostuivat, jopa laiskanpulskea Osku laukkasi korvat pystyssä eteenpäin. Voi sitä vauhdin hurmaa! Lopuksi vielä ravasimme pari kertaa ja sitten kävelimme tallille. Alma ei vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä, se oli paljon paremmalla tuulella piristävän metsälenkin jälkeen ja palkitsin sen parilla porkkanalla, sekä kunnon harjauksella. Kuhisimme tyttöjen kanssa hoitsuistamme, sekä myös tallin ulkopuolisesta elämästä riitti keskustelun aihetta.

Hihitellen ja iloisina siirryimme lounaan ääreen. Hernesoppaa, en erityisemmin pitänyt siitä, mutta söin kuitenkin hyvällä ruokahalulla, sillä nälkähän hevostellessa kerkesi tulla. Vapaa-aikana kiertelin tallia ja kysyin tarvitsisiko Sofia apua tallitöissä. Mustatukkainen nainen otti mielellään avun vastaan ja lappasin lantaa parista karsinasta hänen kanssaan, oli mukava olla avuksi. Elsa ja Aavakin pyöriskelivät tallilla vapaa-aikansa, he mättivät hevosille heiniä ja putsasivat muutaman hevosen varusteetkin kunnon heppatytön innolla!

Neljältä oli estetunti ja minä sain ratsukseni Kossun, jes! Harjasin hartaasti omaa rakasta hoitsuani ja vaikka se välillä kuopikin maata tylsistyneen näköisenä, en antanut sen lannistaa. Lopuksi annoin ruunalle vielä kokonaisen porkkanan, ennenkuin iskin satulan selkään ja suitset päähän. Kieritin vielä pintelit rautiaan etujalkoihin ja talutin sen sitten kentälle.

Säädin jalustimet sopivan kokoiseksi ja lähdin kiertämään kenttää alkukäynneillä. Kossun mielestä alkukäynnit olivat ihan liian tylsiä ja se piristikin itseään ottamalla ravipätkiä luvatta ja pompahtamalla kerran sivulle, kun kentän laidalla oli ilmeisesti hirmuinen mörkö. Lyhensin ohjia ja aloitin Riian ohjeistuksesta ravamaan, koitin pitää hyvän välimatkan muihin tuntilaisiin, vaikka Kossu olikin todella reipas. Ensialkuun ylitimme muutamat puomisarjat ja teimme ympyrällä puomiharjoituksia, jotta askelvälit menisivät oikein myös korkeammille estesarjoille. Kossu meni mielellään puomeja ja välillä se koittikin loikata puomin yli, aivan kuin se olisi metrin korkuinen. Nauroin sen temppuilulle, mutta Riia huudahti muutamat ohjeet minulle näitäkin temppuja varten. "Ruua pidä ohjat hieman tiukemmalla ja tee paljon puolipidätteitä, älä itse nojaa eteen ennen puomia, aivan kuin olisit menossa kunnon esteelle. Kossu saa muuten väärän käsityksen" Jatkoin Riian ohjeilla ja Kossun meno rauhoittuikin, kun itse olin paljon rennompi sen selässä. Riia pystytti kentän pitkälle sivulle ristikon, jonka korkeus oli n. 40 cm. Tehtävänä oli laukassa tehdä ensin pääty-ympyrä ja sen jälkeen suunnata poni esteelle. Kossu innostui esteistä ja minulla oli kova työ pidätellä sitä, mutta heppatytön sinnikkyydellä sain vauhdin pysymään tasaisena. Yksi kieltokin tuli, vaikka este oli niin pieni. "Älä jää roikkumaan ohjiin kiinni, Kossu ei muuten hyppää. Pidä ruuna paremmin myös pohkeiden välissä, ettei se pääse ohittamaan sitä!" Riia huudahti kentän laidalta ja minähän tottelin parhaani mukaan. Tunnin edetessä esteitä tuli lisää kentälle ja ne olivat lopulta 60cm korkeita; pysty, okseri ja edelleen se 50cm ristikko. Tehtiin pientä "rataa" noista kolmesta esteestä ja suoriuduin niistä Kossun kanssa mallikkaasti. Okseria edeltevästä mutkasta tuli kerran aivan liian tiukka, joten kaikki puomit rysähtivät maahan, muuten sujui ihan hyvin.

Olimme kaikki väsyneitä estetunnin jäljiltä, joten hevostenkin hoitaminen sujui hitaammin kuin aamupäivällä. Riia kehui meitä vielä tunnin jälkeen ja auttoi varusteiden riisumisessa huomatessaan väsymyksemme. Hevosten hoitamisen jälkeen kaikki menimme mielellään päivällispöytään, jossa oli tarjolla makaroonilaatikkoa, kelpasi hyvin!

Ruoan jälkeen menin yksikseni leirihuoneeseemme makaamaan sänkyyn ja kuuntelemaan musiikkia, oli ihanan rauhoittavaa olla hetken yksin. Kuuden jälkeen lähdin etsimään Aavaa ja Elsaa, löysin heidät tallivintiltä juoruilemasta. "Hei, mihis sinä eristäydyit?" Aava kysyi pirteällä äänellä ja Elsa tuli repimään minut istumaan heinäpaalille kanssaan. "Oli pakko vähän rauhoittua hetki, kun väsytti niin paljon tunnin jälkeen. Oli muuten aivan mahtava tunti, sain hyviä ohjeita jatkoa varten." Vastasin tytöille ja he olivat tunnista samaa mieltä kanssani. Kuhisimme pitkään vintillä miettien kulunutta leiriä ja muutenkin Pikkistä yleensä, kunnes alakerrasta kuului komento.

"Tytöt, Miika lähtee ajeluttamaan teitä, tulkaa alas!" Se oli Sofian ääni. Kapusimme kaikki alas vintiltä ja menimme pihaan, jossa Trippi odotti valjaissa kärryt perässään. Elsa halusi olla ensimmäinen, joten hän hyppäsi kärryille Miikan viereen ja he lähtivät kierrokselleen. Odotellessani hautauduin villapaitaani, sillä pimeänä iltana oli vielä hento, mutta kylmä tuuli. Ei onneksi kauaa tarvinnut odotella, kun Miika tuli Elsa kyydissään takaisin tallin pihaan. "Kukas seuraava?" Mies kysyi ja viittoi penkkiä kohti. Minä kapusin seuraavaksi kärryille ja lähdimme sille pienelle kierrokselle. Tripin hengitys höyrysi ja oli aika kiva istua siinä kärryillä ja jutella Miikan kanssa niitä näitä. Kotiinpäin tullessa sain kokeilla ohjastamista, mutta kauaa en uskaltanut, sillä uusi tilanne jännitti sen verran. Odottelimme Elsan kanssa tallipihassa, kun Miika kävi vielä ajeluttamassa Aavaa. Sitten suuntasimme talliin auttamaan Tripin poislaitossa, jonka jälkeen lähdimme sisälle.

Riia oli juuri laittamassa meille iltapalaa, kun saavuimme sisälle. "No tytöt, mites päivä on mennyt?" Hän kysyi lämpimästi ja jatkoi leipien voitelemista. Aloimme kaikki selittää melkein yhtä aikaa, miten kivaa on ollut ja tällaista tapahtumaa voisi järjestää useamminkin. Sitten kävimme leipien kimppuun, jonka jälkeen kaikki kolme mentiin huoneisiin. Pesin hampaat, vaihdoin yövaatteet ja juttelin tyttöjen kanssa väsyneenä, mutta iloisena vielä kymmeneen saakka. Sitten sammutimme valot, vaihdoimme vielä pari sanaa, jonka jälkeen kävimme kaikki unten maille.

-Ruua


Sunnuntai 24.11.



© Pikkumyllyn talli/Cynoria. Taustasta kiitos Ritva Väänäselle!
Huomaathan, että kyseessä on virtuaalitalli.