Tallipäiväkirja

10.11.2013 - Alkutalven kuulumisia

Ei ehkä voi sanoa, että tallilla olisi puhaltanut ihan uudet tuulet viime aikoina, mutta ehkä kuitenkin jonkinlainen raikas tuulahdus on leyhähtänyt ohitsemme ja heilauttanut shampoonraikkaita hiuksiamme... Pieniä muutoksia on nimittäin viime aikoina tullut, lähinnä nettisivuille, ei niinkään itse tallin toimintaan. Hoitajien merkkisysteemi uusittiin kokonaan ja lisäksi sivuille tuli entistä selkeämpi tuntikalenteri ja muutenkin tarkempaa infoa tallin tuntitoimintaan liittyen. Ja muutos, jonka ensimmäisenä sivuille astuessa huomaa, on tietenkin etusivun tallikalenteri, johon jatkossa merkitään tulevat tapahtumat. Toki niistä edelleen ilmoitetaan myös tallin ilmoitustaululla.

Muutakin uutta ja jännää on tulossa lähiakoina. ;) Luru alkaa olla ihan viimeisillään ja sen käytöskin on muuttunut ihan viime päivinä. Se on alkanut vetäytyä välillä ihmisten seurasta omiin oloihinsa ja tuntuu ikäänkuin etsivän jotakin hämmentyneenä - sopivaa pesäpaikkaa varmaankin. Nikkaroin tuossa pari päivää sitten jo Lurulle pentulaatikonkin toimistoni nurkkaan. Tosin ainakaan vielä se ei ole siitä innostunut. Tänä aamuna yllätin sen vintiltä (miten ihmeessä se sinne kipusi ison mahansa kanssa?!) mylläämästä heiniä ja tekemästä niistä pesää itselleen... -Riia


20.10.2013 - Kura-ajan ihanuus

Viime päivät ovat olleet tätä syksyn pahinta kura-aikaa ja kaikki aika tuntuukin menevän kuraisten jalkojen ja rapaisten riimujen pesemiseen. Kaiken lisäksi Kossun ohjat hajosivat tuossa eräällä tunnilla ratsastajan tippuessa ja ohjien jäädessä tytön käteen. Ponilla oli seuraava päivä sitten vapaa, kun minä suuntasin ohja-ostoksille. Saas nähdä, kauanko nämä uudet nyt kestävät.

Meillä kävi muuten vieraitakin. Naapuriin muuttanut uusi perhe kävi katsomassa ponejamme. Siinä sitten toimintaa esitellessäni ja poneja samalla rapsutellessani yritin kovasti antaa meistä hyvän vaikutelman ja hymyssä suin vakuuttelin meidän ponien olevan varsin hyviä lastenponeja, joilla on turvallista aloittaa ratsastusharrastus. Ja eiköhän juuri kesken maireimman vakuutteluni tuo pieni kimonperk... -retale Sintti purrut minua kyynärpäästä repäisten samalla kivan reiän takkiini! Juuri ja juuri sain estettyä huuliltani purkautumassa olleen äänekkään manauksen ja yritin loihtia kasvoilleni hymyn perheen äidin katsellessa minua hyvin epäilevästi. Tämän jälkeen lienee varmaan turha odottaa naapurin perhettä enää kyläilemään, vai mitä luulette?

Meillä on myös hyviä uutisia koiranpentusuunnitelmien suhteen. Kuten varmaan moni havaitsikin, minua ei näkynyt viikonloppuna tallilla laisinkaan. Se johtuu siitä, että olimme Lurun kanssa miehelässä. Luru nimittäin tapasi tuoreen sulhonsa, joka osoittautui varsin hurmaavaksi herrasmieheksi. ;) Viikonloppu vaikutti oikein tuloksekkaalta ja nyt vaan odotellaan peukut pystyssä, että saamme ihania collienpentuja. -Riia


01.10.2013 - Pentusuunnitelmia...

Kyllä, luit otsikon aivan oikein. Meille tulee mahdollisesti jossakin vaiheessa collien pentuja. ;) Tai ainakin sellainen olisi suunnitelmissa, mutta mitään konkreettista ei asian hyväksi ole vielä tehty.

Idea on itse asiassa peräisin rakkaalta äitimuoriltani, joka oli sitä mieltä, että hän haluaa ehdottomasti maailman ihanimmasta Lurusta itselleen pennun eläkepäiviä ilostuttamaan. Leena-äitini nimittäin jäi juuri eläkkeelle, muutaman vuoden ajoissa selkäongelmiensa vuoksi. Lääkäri oli kuitenkin ehdottomasti suositellut hänelle päivittäistä kävelyä ja mikä motivoisikaan kävelyille paremmin kuin oma koira? Olisi hän kuulemma Lurun ottanut samantien itselleen, mutta minähän en siitä luovu!

Niin äitini sai minutkin innostumaan asiasta. Lurulle pentuja.. Mikäpä ettei? Siinähän ne menisivät sivussa tallihommia hoidellessa. Ja kaipa ne sitten luovutusikäisenä myytyä saisi... Lurun kasvattaja lupasi auttaa minua asiassa, kuten sopivan uroksen etsinnässä. Minähän en noista näyttelytitteleistä sun muista mitään ymmärrä, Luru on aina ollut vain kotikoira. Ainoa vaatimukseni urokselle on, että sen pitää olla terve. Ja tietysti hyväluonteinen. Muulla ei niin merkitystä. Joten nyt olenkin viettänyt ennen nukkumaanmenoa aikaani koneella ja yrittänyt ottaa selvää asioista. Olen tutkiskellut colliekasvattajien sivuja ja viettänyt liioittelematta tuntikausia jalostusuroksia selaillen. Paperilla vain kaikki vaikuttavat yhtä hyviltä, ihmettelen, miten ihmiset yleensä osaavat valita nartulleen sopivan uroksen... En siis ole tullut hullua hurskaammaksi tai vitipäätä viisaammaksi. Että tämmöistä tällä kertaa! -Riia


09.08.2013 - Hei hei Eppu!

Koko talli on nauttinut loppukesän viimeisistä viikoista, joille on suotu paljon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Tai no, ainakin melkein kaikki - Luru nyt tapansa mukaan pakenee päivän kuumimpaan aikaan viileään talliin tai vähintäänkin varjoon. Uimassakin Sohvi sitä yritti yhtenä kuumana päivänä käyttää, mutta yritykseksi jäi. Loppujen lopuksi taisi Luru olla se kuivempi osapuoli kaveruksista.

Tuntien suhteen on ollut rauhallista ja hevoset ovat päässeet vähällä. Tällä kertaa kopukat saivat nauttia normaalia pidemmästä kesälomasta, mikä valitettavasti näkyy ponien olemuksessa. Varsinkin meidän Sintti on varsinainen pläskipallero, selkeästi osannut nauttia laitumen antimista! Vaan nytpä odottaakin pullaponia sitten laihdutuskuuri. Vielä kun pienet heppatytöt ja varsinkin pienten heppatyttöjen hyväätahtovat isit ja äiditkin uskoisivat, ettei meidän lihapullaponit kuole, vaikkei niille ylimääräisiä herkkuja antaisikaan. Se taistelu tosin taitaa olla jo valmiiksi hävitty. Nimittäin yksikin päivä yllätin erään hyväntahtoisen vanhemman herrasmiehen tarhan aidalla kädessään kassi täynnä leipää. Asiaa kysyessäni herra tuumasi, että hän toi vähän tuolle nätille harmaalle ponille leipää, kun se selkeästi kärsii nälkää. Ai miten niin, ihmettelin. No kun kuulemma se joutui varastamaan toisilta heinää! Anna mun kaikki kestää... (Niinpä niin, meidän ahne, kiero poninkehvelimme Sintti yrittää vielä omien heiniensä lisäksi omia Rompunkin kasan ja ruunaparka väistyy ja katsoo kiltisti vieressä, kuinka sen heinät viedään. Ei sillä, etteikö tosin Rompullakin olisi vararavintoa ihan omastakin takaa..)

Meidän ihana Eppu-yksärimme nyt sitten vaihtoi tallipaikkaa. Anna-omistaja kun muuttaa opiskeluiden perässä reilun sadan kilometrin päähän, niin samalla tietysti tallipaikkakin piti etsiä lähempää. Vähän tuntuu nyt pikkupuoli tyhjältä. Täytyy myöntää, että tulen kyllä kaipaamaan sitä ainoaa hevosta, joka tuli aina vastaan portille tarhasta hakiessa. Ironista, että se ainoa ei edes ollut oma heppa.. Nuo meidän omat poninkutaleet kun varsin hyvin tietävät, että minun ilmestymiseni tarhan portille tietää hyvin usein töihin joutumista ja pyrkivät pirulaiset siksi välttelemään minua. Sohvilla sen sijaan tuntuu olevan jokin maaginen yhteys noihin karvapalloihin...

Nyt olisi sitten Epun lähdön myötä kaksi karsinaa tallissa vapaana. Vähän tässä olen tuumaillut, mitä tekisin asian suhteen. Sohvi ehdotti heti ilmoituksen laittamista vapaista paikoista, mutta ajattelin, josko hetken aikaa tyytyisin pitämään vain tämän porukan. On siinä omassa, pienessä porukassa omatkin puolensa. Vaikka toisaalta syksyn tullen voisi tunneille taas tarvita jotain isompaakin hevosta. Noo, katsotaan nyt...

Hei hei Anna & Eppu! Kaikkea hyvää teille ja Annalle onnea opintoihin. Viihtykäähän uudessa kaupungissa ja uudella tallilla ;) Syksynjatkoja toivotellen Riia, Sohvi & Miika. -Riia


Tausta © Ritva's Gallery, kuvat © Matilda Andersson
Huomaathan, että tämä on virtuaalitalli!